MODERNIMAMMA BLOG — Valokuva RSS



Talven lumo & runo

Talvinen ja kaunis Iso-Syöte, jossa oli aivan mahtavat hiihtoladut! Heti tilanteen niin salliessa, lähden tänne uudestaan hiihtämään ja valokuvaamaan. Seuraava runo syntyi kelomökissä maisemia ihaillen: Joskus hyvä ja paha tulevat samaan aikaan, ja se jos mikä tuntuu. Syvällä sielussa kirpaisee, kuin pohjoisen tuuli oikein kovalla pakkasella. Kiroan niin että jää halkeaa ja vain kyyneleet voi särkyneet palat yhdistää, puhdistettuaan ensin minut. Tuuli kerran vei minulta hyvin kallisarvoista ja erityistä, sellaista, jota raha ei ikinä korvaisi. Se oli kesäinen tuuli eteläisimmässä kärjessä. Meri silloin auttoi ja otti syleilyynsä, mutta jälki jäi. Vanha sielu nyt lohduttaa, hän joka lähti luotani liian kauan aikaa sitten ja aivan liian varhain. Hänellä on tapana tulla ja jättää omat jäljet, varmistaa että pärjään, missä milloinkin liikun...

Jatka lukemista