Talven lumo & runo


Talvinen ja kaunis Iso-Syöte, jossa oli aivan mahtavat hiihtoladut! Heti tilanteen niin salliessa, lähden tänne uudestaan hiihtämään ja valokuvaamaan. Seuraava runo syntyi kelomökissä maisemia ihaillen:

Joskus hyvä ja paha tulevat samaan aikaan, ja se jos mikä tuntuu. Syvällä sielussa kirpaisee, kuin pohjoisen tuuli oikein kovalla pakkasella. Kiroan niin että jää halkeaa ja vain kyyneleet voi särkyneet palat yhdistää, puhdistettuaan ensin minut.

Tuuli kerran vei minulta hyvin kallisarvoista ja erityistä, sellaista, jota raha ei ikinä korvaisi. Se oli kesäinen tuuli eteläisimmässä kärjessä. Meri silloin auttoi ja otti syleilyynsä, mutta jälki jäi.

Vanha sielu nyt lohduttaa, hän joka lähti luotani liian kauan aikaa sitten ja aivan liian varhain. Hänellä on tapana tulla ja jättää omat jäljet, varmistaa että pärjään, missä milloinkin liikun tai nukun.

Nyt katson kauas, niin kauas, jossa ovat he, jotka tuntevat minut jo aikojen alusta. Pyydän voimaa ja viisautta, tunteet minulla jo on.

Heidi Puurtinen

Winter 

 Iso-Syöte is in the North Finland. This amazing and magical place is not in the Lapland, but it is near. I was skiing and having fun with snow, with my family. The skiing was very nice and the nature was pure. I wrote some Finnish poems here and one is on the above. 

Heidi


Jätä kommentti


Huomaa, että kommentit on hyväksyttävä ennen niiden julkaisemista